Seuraavana päivänä Sofiel ja Daffy kävivät yhdessä läpi opintoja mitä he kykenisivät suorittamaan Suomessa vieraillessaan. Dryadi makasi rennosti sängyllään jalat seinää vasten, ja enkeli istui sievästi antiikkisen kirjoituspöydän äärellä, molemmat lueskellen opinto-opasta ja ruksien ylös hyviä vaihtoehtoja.
"Oletko muuten kuullut ketä muita on tulossa vaihtoon Suomeen?" kysyi Sofiel vilkaistessaan ohimennen huonekaverinsa suuntaan.
"Louis LeBeau ainakin, ja Lafiel Feydell kuulemma myös. Demon harkitsi sitä hetken, mutta muutti mielensä saadessaan selville että minä olin sinne jo menossa. Ei halunnut riskeerata että joutuisimme samaan paikkaan," totesi Daffy, ilkikurinen pilke silmäkulmassaan. "Miltä sinusta kuulostaisi saamelainen okkultismi?"
"Onko siellä oikeasti muka sellainen kurssi?" epäili enkeli.
"Ei, mutta sellainen siellä kyllä pitäisi olla. En ymmärrä miten se on jätetty kokonaan ohjelmasta pois…"
"Ehkä siksi, että saamelaista okkultismia ei ole?"
"Pikkuseikka, eihän miespuolisia dryadejakaan kuulemma pitäisi olla, ja kuitenkin minulla on kaksoisveli," hymähti dryadi. "Joten saamelaista okkultismiakin voisi olla olemassa, ja sille oma kurssinsa."
"No, siellä ei nyt ole sellaista ole, joten turha haaveilla sen perään," Sofiel huomautti. "Sen sijaan voisit harkita jotain oikeasti hyödyllistä kurssia, kuten kasvibiologia, antaisi sinulle ikään kuin toisen näkemyksen asiaan."
"Anna kun mietin hetken asiaa, njääh, liian tylsää. Otan mieluummin tämän Tarot-kurssin."
"Ihan miten itse parhaiten tahdot. Itse ajattelin kokeilla psykologian kursseja, ja vertailevaa uskontotiedettä. Historiaa voisi myös ottaa…"
"Siis ihan oikeasti, voisit ottaa jonkin hauskan kurssin, ei pelkästään hyödyllisen!" tokaisi Daffy pudistellen päätään. "Liika työ ilman huvia tekee enkelistä tylsimyksen, tiedätkös."
"Voisin yhtä hyvin todeta, että liika hupi ilman työtä tekee dryadista tyhjäntoimittajan. Mutta sinänsä olet oikeassa…"myönsi enkelityttö.
"Joten otat jonkun kurssin ihan huvin vuoksi? Ihan tosissaan?"
"Kyllä, geologian." Sofiel naurahti nähdessään Daffyn ilmeen. "Se on ihan oikeasti mielenkiintoista, ja pidän sitä paitsi korukivistä, paljon."
"No, hyvä jos se on sinusta mielenkiintoista," dryadi sanoi epäilevän näköisenä. "Mitähän itse vielä ottaisi, olisi tilaa vielä ohjelmassa…"
"Miten olisi moderni tanssi? Sen epäsuorasti voisi laskea osaksi koulutusta, eikä pitäisi olla ainakaan liian tylsää," ehdotti enkeli.
"Hmmmmm…….. ei hassumpi idea, itse asiassa. Laitetaan rasti vielä siihen kohtaan. Alatko sinä olemaan valmis? Hyvä, käydään opinto-ohjaajan luona seuraavaksi, ja sitten syömään."

*********************************************************************

Kaksi viikkoa myöhemmin Sofiel ja Daffy istuivat muiden oppilaiden kanssa eräässä luentosalissa odottamassa KK:n johtokunnan sihteeriä Coppermanea, joka tulisi kertomaan ketkä kaikki pääsisivät vaihto-oppilaiksi ja milloin. Noin kahdellekymmenelle oli tiedossa paikka, muut saisivat jäädä odottamaan seuraavaa tilaisuutta lähteä.
Sofiel katseli ympärilleen Daffyn jutellessa kännykkäänsä. Noin parin rivin päästä heistä istuivat Louis LeBeau ja Lafiel Feydell, jotka myös olivat halunneet Suomeen opiskelemaan. Vaaleatukkaisen kissapojan motiivit oli helposti arvattavissa, enkeli hymähti mielessään, hän haluaisi tutustua paikallisiin tyttöihin ja hurmata heiltä jalat alta ranskalaisella charmillaan. Vaikeampi sen sijaan oli kuvitella mitä pikkuinen tuittupäinen keiju haluaisi saavuttaa, Suomessa kun sinänsä ei ollut juurikaan kukkaiskeijulle sopivia opintoja, varsinkin ruusuihin erikoistuvalle. Kesäopinnot olivat tietysti asia erikseen, mutta Lafiel olisi kuitenkin suunnitelmien mukaan useamman vuoden siellä. Ehkä hänellä oli sukulaisia siellä suunnalla tai jotain, pohti Sofiel.
Enkelitytön mietinnän keskeytti hienoinen köhiminen, joka kuului saliin saapuneen kentaurin kurkusta. Nähdessään Coppermanen tulleen paikalle monille oppilaille tuli kiire lopettaa se mitä kukin sillä hetkellä oli ollut tekemässä. Vain Daffylla oli vielä pokkaa hetken jutella puhelimeen, mutta kohdatessaan sihteerin hyytävän katseen hänkin lopetti.
"No niin, nyt kun kaikkien huomio on siellä missä se kuuluu, voimme varmaankin aloittaa.Kuten tiedätte, vain kaksikymmentä oppilasta lähtee vaihtoon. Johtokunta on lukenut kaikkien hakemukset ja keskustelleet niistä. Kaikki seikat on otettu huomioon ehdokkaita valittaessa, joten valittamisen mahdollisuutta ei ole," tokaisi Coppermane terävällä äänensävyllä, oudosti vilkaisten Daffya joka näyttävästi haukotteli kuunnellessaan (hänen mielestään) maailman tylsimmän tyypin puhetta.
"Teidät nyt yksitellen kutsutaan nimeltä tänne eteen, jossa vaihtoon lähtevät opiskelijat saavat lähtöpaketin, joka sisältää kaikki tarvitsemanne tiedot mitä teidän tarvitsee pakata, yhteistiedot ja niin edelleen," kertoi kentauri osoittaen vasemmalta puoleltaan paksuja paperinippuja. "Loput saavat paperin, jossa selitetään miksei häntä valittu, esimerkiksi on puuttuvia opintoja, tähtien asema ei ollut suotuisa, tai johtokunta muuten vain ei katsonut vaihtoa oleelliseksi osaksi opiskelua, kuten on ollut monien laita." Coppermane vaikeni, otti pöydältä vesilasin ja otti hörpyn. Saatuaan kurkkunsa kostutettua sihteeri jatkoi: "Ensimmäiseksi tänne voisi saapua neiti Aglaia." Violettitukkainen nymfi nousi ja käveli eteen, jolloin hänelle annettiin yksittäinen paperi. Samoin oli laita kolmen muun eteen kutsutun. Vasta viides kutsuttu, terävähampainen peikkonuorukainen nimeltään Certglix, sai paksun nipun. Parin nimen päästä siitä kuulutettiin Daphniksen nimi. Dryadi nousi itsevarmana tuoliltaan ja harppoi Coppermanen luo rivakoin askelin käsi ojolla. Sofielin oli pakko jälleen hymähtää vihertävän tytön lähes ääretöntä itseluottamusta. Hän itse olisi hiljaa hipsutellut eteen, tuskin nostaen katsetta maasta lähestyessään yrmeäilmeistä kentauria.
Coppermane pysyi ilmeettömänä dryadin itsevarman asenteen edessä ja ojensi pelkän paperin. Daffy jähmettyi hetkeksi, mutta sitten kohautti olkapäitään ja nappasi paperin sihteerin kädestä ja palasi yhtä rivakoin askelin takaisin paikalleen.
"Älä huoli, varmaan päästään vaihtoon joku toinen kerta," kuiskasi Sofiel myötätuntoisena. Daffy vilautti ohimennen hymyn enkelille, ja alkoi sitten lukea saamansa paperia.
Useita nimiä myöhemmin kuulutettiin Lafiel Feydell. Pikkuruinen keiju lennähti eteen ja oli melkein pudota alas saadessaan paksun nipun. Normaalioloissa tämä olisi saanut dryadin purskahtamaan kovaan nauruun – sillä siinä oli jotain humoristista nähdä pienen söpön keijun yrittävän viedä paikalleen itseään kolme kertaa suurempaa paperinippua – mutta nyt se lähinnä se sai aikaan mutinan siitä, miksi "pieni pureva hyttynen pääsi vaihtoon ja hän ei." Tätä seurasi pitkä litania vähemmän imartelevia ilmaisuja keijusta, Coppermanesta ja koko KK:n johtokunnasta. Vasta Sofiel sai hänet rauhoittumaan ottamalla Daffya kädestä ja katsomalla suurin koiranpentusilmin pyytävästi.
Varttia myöhemmin suurin osa nimilistasta oli käyty läpi. Paksuja nippuja oli arviolta enää kaksi jäljellä, mikä aiheutti jännityksen tunteita jäljellä olevien joukossa. Sofiel tosin oli sopeutunut jo ajatukseen, että vaihtoon lähtö viivästyisi, sillä hänen itse oli vaikea kuvitella lähtevänsä jonnekin ilman dryadiystäväänsä. Niinpä kun enkelin nimi kuulutettiin, hänen oli paljon helpompi tulla eteen kuin hän oli kuvitellut. Lähes ajatuksissaan hän otti vastaan Coppermanen paperinipun ja palasi paikalleen. Vasta Daffyn hihkaistessa ilosta hän havahtui huomaamaan kädessään olevan vaihto-oppilaan lähtöpaketin.

************************************************************************

"Mikä oli syynä siihen, ettet päässyt?" kysyi Sofiel Daffylta.
Tytöt olivat istumassa ambrosiaa ja nektaria tarjoavassa opiskelijakahvilassa.
"Se, että olen dryadi. Talvea vasten on minun kuulemma huonointa lähteä, jonka lisäksi heidän muutenkin täytyy tehdä lisävalmisteluja, jotta puunymfit voitaisiin sijoittaa heille sopiville asumasijoille. Ja siksi että Coppermane vihaa minua ja suosii Lafielia."
"Daphnis, et kai ole tosissasi?! Niinkö tosiaan luki paperissasi?"
"No lähestulkoon, sen suosimisjutun päättelin itse. Miten muuten kukkaiskeiju pääsisi mutta dryadi ei?"
"Keijuilla ja nymfeillä on eronsa ympäristön sopeutumisen suhteen, tiedät toki sen itsekin," totesi Sofiel lähes toruvalla äänensävyllä. "Ja sinulla kuitenkin on vielä mahdollisuus pyrkiä seuraavaan lähtöön."
"Tottahan toki, ja niin aion myös tehdä, älä siitä huoli," hymähti Daffy pilke silmäkulmassaan. "Odota vain. Ennen kuin huomaatkaan, tapaamme toisemme Suomessa."
Enkeli oli hetken hiljaa.
"Täytyy myöntää, että kuvittelin meidän lähtevän yhdessä eikä erikseen," myönsi Sofiel hiljaisella äänensävyllä. Daffya lukuun ottamatta hänellä ei ollut juurikaan ystäviä.
Dryadi katseli Sofielia miettivin silmin. Sitten hän kaiveli laukkuaan ja otti Foma P900i-mallisen kamerapuhelimensa esille.
"Ota tämä kännykkä mukaan, niin voit olla minuun yhteydessä."
"Kiitos, mutta entä sinä? Etkö itse tarvitse sitä?" kysyi Sofiel kummastuneena.
"Njääh, lainaan veljeni kännykkää sillä välin, kunnes onnistun saamaan lähtöluvan KK:lta," vastasi Daffy hymyillen, mutta sitten vakavoitui. "Muistathan vielä mitä lupasimme silloin kauan sitten, Damonin ja Pythiaksen patsaan luona?"
"Muistan, kuinka voisin unohtaa?" enkeli vastasi yhtä vakavana. Daffylle, jonka suku juonsi Kreikasta, kyseisen patsaan luona tehdyt ystävyyden lupaukset olivat pyhiä valoja. Sen vuoksi hänen itsensä oli myös kunnioitettava kyseistä lupausta, yhtä hartaalla vilpittömyydellä, sillä muuten hän ei olisi arvollinen aikanaan valmistumaan enkeliksi omasta mielestään.
"Hyvä. Se nimittäin tarkoittaa että odotan sinun soittavan säännöllisin väliajoin minulle," virnisti dryadi. "Muistat vain soittaa Demonin numeroon, niin minä vastaan."
Sofiel hymyili kaihoisasti. Hänen tulisi totisesti ikävä Daffya.