”Hei Sofiel, oletko kuullut? KK avaa vihdoinkin vaihto-oppilasohjelmansa! Ja sinne pääsee jo huomenna ilmoittautumaan!”
Kalpea,
suklaanruskeakiharainen enkeli havahtui päiväunelmistaan ja käänsi
katseensa vihreäihoisen ja – hiuksisen dryadin suuntaan, joka
innokkaasti heilutti ilmoittautumislomaketta kädessään harppoessaan
Sofielin pulpetin luo.
”Ah, anteeksi, sanoitko jotain, Daphnis?”
Sofielin katse oli yhä hieman harhaileva, niin syventynyt hän oli ollut
kuvitelmaansa, jossa hän valmistui parhain arvosanoin, sai huipputason
työpaikan heti ensikäsittelyssä ja esimiehekseen Adoniksen kaltaisen
jumalan.
”Siis ihan oikeasti, se on Daffy! Vain Demon kutsuu minua oikealla nimelläni, ja silloinkin vain kun on raivoissaan minulle…”
”…mikä
kylläkin on lähes koko ajan, tiedetään,” huokaisi enkelityttö
pudistellen päätään. ”Mutta mistä sinä äsken siis puhuit? Jostain
ohjelmasta?”
”Vaihto-oppilasohjelmasta, höhlä, koko kouluhan on
puhunut siitä viimeiset pari kuukautta! Et vain ole taaskaan viitsinyt
kuunnella,” moitiskeli Daffy ilkikurinen hymy huulillaan.
”Mutta kun minä…” yritti Sofiel punastellen selitellä.
Ӏh,
ei sillä nyt väliä, jutun pointti on nyt siinä, että sinä ja minä
menemme huomenna heti opinto-ohjaajalle ilmoittautumaan siihen
vaihto-ohjelmaan, joten alapa täyttää nopsasti, hop hop!” Dryadi pisti
paperin pöydälle Sofielin eteen.
”Mit-”
”Tämä oikeasti on ”vain
kerran elämässä” – tilaisuus ja meidän pitää ehtiä ajoissa jotta paikat
eivät lopu kesken! Ja sitten tietysti pitää alkaa jo katsoa mitä
opintoja voidaan suorittaa samalla, ja sitten pitää valita sopiva maa
minne halutaan…” Daffy selitti niin innoissaan asiaa, että lopulta
enkelitytöltämme meni hermot.
”Voisitko jo hetken olla hiljaa,
Daphnis! Ja kyllä, tiedän että haluat minun kutsuvan sinua Daffyksi - ”
tokaisi Sofiel nähdessään dryadin närkästyneen ilmeen ”- mutta kun sinä
et ollenkaan tunnu kuuntelevan! Siis miksi minun pitää täyttää tämä
paperi, ja missä vaiheessa on ollut puhetta että me yhdessä menemme
vaihto-oppilaiksi? Ei siten, että minulla on jotain sitä erityisesti
vastaan, mutta tämä tuli niin äkkiä!” Enkeli puuskahti lopuksi.
”Noh,
luulin että se oli itsestään selvää, ajatellen että haluat parhaat
paperit…” Vihreä tyttö hymyili veikeästi. ”Se näyttäisi niin komealta
merkinnältä todistuksessa, että olet suorittanut opintoja muuallakin
kuin täällä, tiedäthän?”
”No, kieltämättä…”
”Ja eikös olisi hienoa, jos me molemmat päätyisimme samaan paikkaan? Voitaisiin tehdä kaikkea kivaa yhdessä…”
Sofiel
huoahti nähdessään päättäväisen ilmeen Daffyn kasvoilla. Ennen pitkään
dryadi onnistuisi taivuttelemaan hänet omalle kannalleen, kuten
viimeisinä kolmenakymmenenä vuotena oli jo tapahtunut. Ja vaihtoon
meneminen sitä paitsi kuulosti hauskalta idealta, joten miksipä ei?
”Hyvä
on, sait taivuteltua minut… mutta mihin me menisimme? Vaihtoehtoja
näyttäisi olevan aika paljon…” sanoi enkeli vilkaistuaan nopeasti
lomaketta.
”Valitse sinä, minulle käy melkein mikä tahansa paikka
kunhan asunnon lähellä on jotain kasvillisuutta,” totesi Daffy
tyytyväisenä siihen, että sai jälleen tahtonsa läpi. Sitten hän
napsautti sormiaan. ”Ai niin, melkein jo unohdin! Tässä esitteessä on
enemmän tietoja paikoista jonne voimme mennä vaihtoon,” dryadi kertoi
ojentaen paksun esitenipun. Sofiel otti sen vastaan ja alkoi selailla
sitä, pysähtyen aina sille sivulle mikä näytti silmiin
mielenkiintoiselta. Monet tarjolla olevat maat näyttivät
kiinnostavilta, ja lähes kaikissa paikoissa oli jotain mielenkiintoisia
tai hyödyllisiä opintoja. Yksi paikka kuitenkin oudosti houkutti
eniten.
”Kuule, mitä sanoisit Suomeen menemisestä?”
********************************************************************
Samaisen rakennuksen ylemmissä kerroksissa, hieman myöhemmin:
”Kuule,
tästä yhdestä valitsemastanne asunnosta… Oletteko nyt aivan varma, että
sen varsinainen vuokralainen ei pane pahakseen muutamaa
vaihto-oppilasta?” kysyi silmälasipäinen, harmaantunut kentaurisihteeri
nimeltään Coppermane tummiin kaapuihin pukeutuneelta johtokunnalta.
”Sitä vain, että tämä nuori naisihminen näyttää asuvan aika ahtaasti…”
”Yhden
vaivaisen kuolevaisen mielipide ei todellakaan nyt merkitse sen
rinnalla, että hänen asuntoonsa voi sijoittaa jopa useita
vaihto-oppilaita sen hyvän sijainnin ja muiden erinomaisten
ominaisuuksien vuoksi,” tokaisi kylmästi yksi tummista hahmoista. ”Toisekseen,
kyseinen kuolevainen tuskin edes huomaa mitään, ja jos huomaakin, niin
hän tulee olemaan sen verran ällistyneen kiitollinen tästä
keskeytyksestä tylsässä, mitättömässä elämässään ettei tajua panna
vastaan.”
”Eikö tuo ole hieman yliolkaista?” Huomautti toinen tumma hahmo huvittuneesti. ”Kuolevaisten aliarviointi yleensä tahtoo kostautua, kuten hyvin tiedät…”
”Tässä tapauksessa ei todellakaan ole kyse aliarvioinnista, usko pois.”
Kesken sähköpostinsa luvun Arachlia yhtäkkiä aivasti ja mietti, miksi hän tunsi itsensä jotenkin loukkaantuneeksi.
sunnuntai, 28. syyskuu 2008
Kommentit